UPDATE

Heipsan!

Tähän väliin pientä päivitystä. 

20. maaliskuuta vietin ihanaa synttäripäivää ja sinä päivänä kaikki inhottava ja ahdistava oli pois mielestä. 

mutta..

Sanoin tuossa edellisessä tekstissä, että on ihanaa tuntea miten stressi alkaa laskea ja on helpompi olla. En tiedä mitä tapahtuu, mutta olo on todellakin vain pahentunut nyt. Luulin oloni helpottavan paljon kun kaikki yo kokeet on ohi. No, eipä helpottanut. ....Kävin kirjottamassa lyhyen matematiikan maanantaina 26.3. ja kaikki ei mennyt niin kuin olisin toivonut... Edellisenä iltana ennen koetta sain jonkunlaisen kohtauksen liittyen verensokereihin (en todella osaa nimetä tätä kohtausta) Se alkoi joskus 12 jälkeen yöllä siten, että aloin täristä ja olo meni tosi tosi huonoksi, pahoinvointia. Se kesti 2 tuntia ja ne oli elämäni kamalimmat tunnit. En voinut liikkua, enkä tehdä mitään sillä taju olisi lähtenyt.

Noh, miten tämä nyt vaikutti sitten muka seuraavan päivän tärkeään kokeeseen. En ole ikinä kokenut krapulaa tai vastaavaa heikotusta, mutta voisin kuvitella olon samaksi. Olo oli aamulla todella heikko, tärisin edelleen ja kroppa osoitti kyllä kaikenlaisin merkein, että se ei ole ihan täysillä mukana. Vielä tähän vääliin selvennykseksi..

Kärsin pahasta emetofobiasta (oksennusfobia) eli kaikki pahoinvointi ja mahakivut yms. aiheuttaa vahvaa ahdistusta, jopa paniikkikohtauksia minulle joten.. Koe aamuna en selvinnyt ilman näitä kohtauksia :) Menin kokeeseen ja pyysin opettajan luokseni, itkin ja kerroin, että kaikki ei ole nyt niin hyvin, että pystyn keskittymään 100% kokeeseen. Sain luvan pitää laukkuani lähellä minua jossa oli kaikki paniikkilääkkeet yms. (näin en normaalisti kaiketi saisi tehdä, että laukku on mukana yo kokeessa)

Pahoittelut tästä vuodatuksesta ja negatiivisesta tekstistä kaikissa postauksissa! mutta tällä hetkellä minulla menee näin, ENKÄ halua peitellä ja esittää muuta.

Kiitos, että luit tänne asti! xxxx

STRESSI ALKAA HELLITTÄÄ

On ihanaa, että vihdoin pystyn sanomaan, että stressi alkaa helpottaa. Oon ollu semmosessa stressi sumussa monia monia kuukauksia ja vihdoin alkaa rauhottua. 

Kaikista pahin aiheuttaja on tuo koulu, ja se edelleen painaa päälle, mutta ei enää kauan. Kävin tänään nimittäin kirjoittamassa pitkän englannin ja enää yks aine kirjotettavana sit tää kaikki on ohi (jos siis läpi pääsen.) Minun mielestä on ihanaa tuntea miten se stressin väheneminen oikeesti tuntuu kropassa ja mielessä, on niin kevyt olla! Se valkolakki häämöttää lähitulevaisuudessa ja se vasta motivoi tekemään kaiken loppuun vaikka stressaa.. Kannattaa aina etsiä sitä motiporkkanaa jos on paljon hommia tekemättä.

Vielä vähän eiliseltä kuvausreissulta kuvia.

Kiitos, kun luit tänne asti! xxxx

UUSI KASVO

Heippa hei, tässä Vera moi! 

Ajattelin kantaa korteni tänne blogien ihmeelliseen maailmaan ja tässä sitä nyt sitten ollaan. HETI näin alkuun, en oo minkään luokan hieno fashion bloggaaja tai vastaava hieno ihminen. Jaan tänne kaikenlaista sieltä muodin ja perus höpöttelyn väliltä. Mutta nyt kerron vähän kuka minä oon ja mistä tykkään...

ELIKKÄ, 20-vuotias naisen alku pienestä kaupungista etelä-savosta. Rakastan valokuvausta, pällistelyä kameran edessä, rauhallisia hetkiä. Opiskelen lukiossa neljättä vuotta ja toivon mukaan saan painaa lakin päähän tänä keväänä -18.

Valitettavasti omistan vaikeita "ongelmia" (paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö), jotka estää arkista elämää ja sen takia lähinnä lähdin tänne jakamaan ajatuksiani ja kertomaan asioista hieman enemmän avoimesti, että ihmiset ymmärtävät vähän paremmin tälläisiä hommia.

Eipä muuta tähän näin alkuun. Katsellaan miten tämä tästä lähtee lipumaan :)

Täs mä

Kiitos, että luit. xxxx